Muistoissa

Cujo
Sekarotuinen narttu
s. 8.3.1990
k. 6.2.2002

Cujo tuli minulle aikuisena eräältä ystävältäni, kun hän joutui luopumaan siitä muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Cujosta tuli täysin minun koirani, se oli rakas ja ihana ystävä, ja suuri persoona. Suruni olikin valtavan suuri, kun Cujo jouduttiin lopettamaan maksasyövän takia.

En harrastanut Cujon kanssa mitään lenkkeilyä kummenpaa, lisäksi opeteltiin temppuja ja piilotettiin nameja. Kesällä Cujo nautti mökillä olemisesta ja vapaana juoksemisesta. Kerran se jopa harrasti mökillä jänisjahtia... Myös jokainen kuraoja piti tutkia ja koira oli onnellinen korviaan myöten kurassa.

Cujo oli luonteeltaan pehmeä ja jonkun verran arka. Se pelkäsi raketteja, joten uusi vuosi oli aina vaikea. Uudet paikat ja tilanteet myös pelottivat Cujoa, mutta tutussa paikassa ja tuttujen ihmisten seurassa se oli mitä ihanin koira.